Kesken ruuhkavuosien pysähdyin yhtäkkiä. En tiennyt enää mikä toi minulle itselle iloa, mistä nautin, mitä odotin? Elämä oli vain selviytymistä päivästä toiseen, ilman kepeyttä. Liian lyhyitä yöunia, kiireessä kokkailuja, metatyökuorman kannattelua, uuden haastavan työn kanssa pärjäämistä. Muistan edelleen sen hetken, jolloin oivalsin että en enää oikeastaan elänyt elämääni vaan ajelehdin siinä. En tuntenut itseäni; mikä minulle tuo iloa, mistä asioista nautin? Elämän kohokohta oli nukkumaan meno. Lapset toki toivat iloa päivittäin, mutta tajusin olevani myös heistä erillinen ihminen. Eksyksissä, harhautunut omalta polulta. Vai oliko tätä polkua ollutkaan ikinä olemassa?
Osteopatiasta ja muista kehonhoidoista sain kipeästi kaipaamani hetken hengähdystauon poissa suorittamisesta ja kiireestä. Osteopaatin antama kraniosakraaliterapia sai minut ensimmäistä kertaa kuuntelemaan kehoani. Ymmärsin että meissä on muutakin kuin konkreettinen, tieteellisesti todennettava osa. Keho-mieliyhteys alkoi kiinnostamaan; miten kaikki tukahdutetut tunteet jäävät kehoon jumeiksi, miksi paha mieli tuntuukin kipuna jossain kehon osassa? Ja miten itse voimme auttaa itseämme, pois näistä jumeista ja kivuista?
Oivalsin pikku hiljaa myös tämän; minä itse olen vastuussa onnestani ja hyvinvoinnistani – ne eivät tule annettuna, ulkopuolisten tekijöiden seurauksina. Vaan minun täytyy tehdä määrätietoisesti töitä sen eteen. Kartoittaa mitä haluan, kuka olen, minne haluan mennä? Minkälaista elämää haluan elää? Ja sitten alkaa muuttamaan elämää siihen suuntaan.
Oman hyvinvoinnin etsinnässä olen kulkenut pitkän matkan siihen pisteeseen, että elän omannäköistä elämää, kiitollisuudella. Reikikurssit, kundaliinijoogaohjaajan opinnot, life coach-tutkinto sekä henkisen opettajan yksilöohjaus ovat avartaneet maailmankuvaani sekä lisänneet ymmärrystä muista ihmisistä ja omasta paikastani maailmassa. Tunnen itseni, kuuntelen kehoani ja olen päässyt jopa tutustumaan omaan, autenttiseen itseeni joka meillä useimmiten on syvällä piilossa kerrostumien alla. Tämä ei ole ollut helppo matka (eikä tässä tulla ikinä valmiiksi), kuten jokainen itsetutkiskelua harjoittanut tietää. Välillä itsestään löytää niin ikäviä kohtia, että niitä ei haluaisi tutkia yhtään syvemmälle. Elämä kuitenkin kevenee pidemmällä tähtäimellä, kun kohtaa myös omat varjonsa. En suinkaan ole perillä vielä, mutta nyt osaan jo nauttia matkasta.
Vasta nyt ymmärrän mitä hyvinvointi tarkoittaa. Se lähtee sisältä päin, siitä että kuuntelen kehoani ja mieltäni – mikä on minulle pitkällä tähtäimellä hyväksi? On helpompi tehdä oman elämän kannalta oikeita valintoja, kun pysähtyy säännöllisesti omien unelmien, tavoitteiden, heikkouksien ja vahvuuksien ääreen. On myös todella voimaannuttavaa huomata, miten itse pystyy muokkaamaan elämää oman näköiseksi.
Jos koet omassa elämässäsi vastaavaa ajelehtimisen tunnetta tai merkityksellisyyden puutetta; pysähdy. Ota kynä käteen ja ala kirjoittamaan, apuna voit käyttää näitä kysymyksiä:
Mistä unelmoin?
Jos minulla olisi taikasauva, mitä taikoisin elämääni lisää?
Mistä minut tulisi luopua heti, jotta olisin lähempänä unelmaelämääni?
Mitä minun minun tulisi aloittaa heti, jotta pääsen lähemmäs unelmiani?
Milloin elämäni alkaa?
Muista, että vain sinä voit elämääsi 💜
Outi Borg 